Ma 9.00 - 20.00
Ti 9.00 - 20.00
Ke 9.00 - 20.00
To 9.00 - 20.00
Pe 9.00 - 02.00
La 10.00 - 02.00
Su 10.00 - 20.00
Vaihtuva lounaslistamme tekee arjestasi paremman makuisen ja mukavasti kylläisen.
Tunnelmallisen ja mukavan ravintolamme ukset aukaistiin ensimmäistä kertaa jo yli kuusi vuosikymmentä sitten. Noiden päivien jälkeen ovemme on käynyt tiuhaan, kun janoiset ja nälkäiset ovat saapuneet nautiskelemaan sankoin joukoin.
Kyläbaariimme ovat tervetulleita kaikki. Maittavaa lounasta on tarjolla joka arkipäivä, à la carte -herkut taitavat nälän kuin nälän ja perheen pienimmille löytyy oma lista. Iltaohjelmaa jo aikuisiksi ehtineille taas järjestetään alinomaa.
Koskibaarin idyllinen ja matkanteon kannalta kätevä sijainti houkuttelee etenkin kesäisin vieraita pidemmänkin matkan päästä. Tästä huolimatta säilymme sydämeltämme siurolaisten yhteisenä olohuoneena vuodenajasta toiseen.
Koski-Baari ei ole mikä tahansa kyläbaari, joka kohtalon oikusta on syntynyt Siuron kosken kupeelle. Jo paljon ennen Koski-Baarin syntyä Siuron kosken kupeella on ruokittu ja syötetty niin ohikulkumatkalla olevia kuin paikallisiakin.
Historiallisessa romaanissaan Kaniikki Lupus Juha Ruusuvuori sijoittaa Siuron koskelle, vesiteiden risteykseen 1300-luvun puolen välin tienoille kapakan, jossa oli aina kalakeittoa tulella. Tämä voisi hyvinkin olla totta, eikä vain kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Kosken molemmin puolin alkoivat kylät kehkeytyä jo 1200-luvulla. Sen lisäksi keskiaikainen Ulvilan ja Hämeenlinnan yhdistävä valtatie (tai hevosura) kulki Siuron kosken yli viimeistään 1300-luvun jälkipuoliskolla. Näin kapakalle olisi ollut nälkäisiä ja janoisia käyttäjiä.
Siuron kosken itäpuolelle historiatietojen mukaan ensimmäinen mylly valmistui jo 1562 ja ensimmäinen saha 1675. Kosken ympärille vähitellen kehkeytyvä teollisuus loi kysyntää sekä ravitsemus- että erityisesti juomatarjonnalle. Niinpä varman tiedon mukaan kosken pielessä on ollut kapakka viimeistään 1700-luvun alusta alkaen.
1895 valmistunut Porin rata toi Siuroon aseman matkustajineen ja tietysti myös asemaravintolan. Tarinoiden mukaan kirjailija Frans Emil Sillanpää vietti matkoillaan aikaansa tuossa ravintolassa silloin, kun Siuro oli suuntaan tai toiseen yksi matkan välietappi.
Myllyjen, sahojen ja tukinuiton vuoksi Siurossa on jo muutamia vuosisatoja ollut janoisia ja nälkäisiä ihmisiä. Tarinoiden mukaan viljojen jauhattajat tappoivat aikaansa tarinoiden ja viina nauttien hevospeleillä kulkien, kun ei ollut promillerajoja. Jopa 1800-luvu katovuosien aikana tiedetään viljaa riittäneen viinan polttoon. Jotain siurolaisten janoisuudesta kertonee myös se, että Suoniemen kunnanvaltuuston päätös vuonna 1949 lupasi 3000 markkaa jokaiselle joka ilmiantaisi viinan salapolttajan tai viinatrokarin.
Näiden perinteiden pohjalle ja vielä 1800-luvulla toimineen myllyn paikalle syntyi Koski-Baari 1959.
– Jyrki Käkönen